Anna Virolainen-Hynnä
toiminnanjohtaja, Suomen Biokaasu ja Biokierto Ry
Biojätteestä, jätevedenpuhdistamoiden lietteestä ja kaatopaikoilta saadaan vuosittain biokaasua yhteensä yhden terawattitunnin verran. Kansallisena tavoitteena on nelinkertaistaa tuotanto vuoteen 2030 mennessä niin, että puolet raaka-aineesta olisi maatalouden sivuvirtoja.
Maatalouden biomassat eli lannat ja ylijäämänurmet ovat jo olemassa, mutta niiden potentiaali on lähes täysin valjastamatta biokaasun tuotantoon.
– Jäte- ja lannoitesäädökset, maatalouden rahoituskehys, jakeluvelvoite ja biokaasun verotus ovat kaikki olleet muutoksen kohteena vuodesta 2019. Näin isot avoimet kokonaisuudet ja se, että biokaasu on viiden eri ministeriön työlistalla, eivät aktivoi investoijia, sanoo Suomen Biokaasu ja Biokierto Ry:n toiminnanjohtaja Anna Virolainen-Hynnä.
Fossiilisen liikenteen tiekartassa on kymmeniä toimenpiteitä, jotka luovat toteutuessaan kysyntää, tarjontaa ja panostuksia jakeluinfrastruktuuriin. Myös EU:n komission valmistelema REPowerEU-toimintasuunnitelma vaikuttaa biokaasun ja -metaanin tuotantomäärään lähitulevaisuudessa.
– Investoinnit edellyttävät määrätietoista kansallista tekemistä ja selkeää toimintaympäristöä. Harvoin biokaasulaitosta saa pystyyn alle vuodessa, siksi sujuva luvitus ja muut hallinnolliset menettelyt ovat tärkeitä, Virolainen-Hynnä jatkaa.
Biokaasu ja ravinnekierrätys nostavat huoltovarmuutta
Biokaasun tuotannossa saa energian ja ravinteet talteen, ja hyödynnettävissä olevia virtoja, kuten jätevedenpuhdistamo- ja teollisuuslietteitä, biojätettä sekä lantaa syntyy yhteiskunnassa huomattavia määriä.
– Suurin potentiaali liittyy nimenomaan maatalouden sivuvirtoihin. Porttimaksupohjainen business-logiikka ei niiden kohdalla toimi, vaan tuotetusta energiasta ja kierrätysravinteista tulee saada kohtuullinen hinta, Virolainen-Hynnä muistuttaa.
Biokaasu on kilpailukykyinen vaihtoehto esimerkiksi raskaalle tie- ja laivaliikenteelle sekä korkeita lämpötiloja tarvitsevalle teollisuudelle, jota on vaikea sähköistää. Biokaasu auttaa myös sivuvirtojen optimoinnissa ja joissain kunnissa biokaasua voi hyödyntää kaukolämmön tuotannossa.
– Biokaasuprosessissa kiertoon palautuu arvokasta fosforia, typpeä ja kaliumia, joilla voisi merkittäviltä osin korvata fossiilisilla tuotetut, ulkomaiset mineraalilannoitteet. Ravinnekierto olisi hyväksi niin huoltovarmuudelle kuin ympäristöllekin, Virolainen-Hynnä kiteyttää.