Satu Huuhka
Tampereen yliopiston korjausrakentamisen ja kiertotalouden dosentti, tekniikan tohtori ja arkkitehti SAFA
Tampereen yliopiston korjausrakentamisen ja kiertotalouden dosentti, tekniikan tohtori ja arkkitehti SAFA
Tampereen yliopisto ja VTT vertailivat ympäristöministeriön toimeksiannosta purkavan uudisrakentamisen sekä peruskorjauksen vaikutuksia rakennuksen hiilijalanjälkeen ja elinkaarikustannuksiin.
– Kun mietitään purkavaa uudisrakentamista, päätökseen vaikuttavia tekijöitä on lukuisia ja elinkaarinäkökulman huomiointi jää usein vähemmälle. Uudisrakennukset voivat olla energiatehokkaampia kuin vanhat kiinteistöt, mutta uudisrakentamisvaiheen ympäristövaikutukset ovat niin suuret, että tapauksesta riippuen kestää vähintään kolmekymmentä vuotta, usein jopa yli viisikymmentä vuotta, ennen kuin uudisrakennuksen hiilijalanjälki alittaa peruskorjatun. Jos korjaus- ja uudisrakennusvaihtoehtojen energiatehokkuuksissa ei ole merkittävää eroa uudisrakennuksen hyväksi, uudisrakennus ei ehdi vähähiilisemmäksi koskaan, sanoo Tampereen yliopiston korjausrakentamisen ja kiertotalouden dosentti, tekniikan tohtori ja arkkitehti SAFA Satu Huuhka.
Ilmastovaikutukset on tehtävä nyt
Satu Huuhka kertoo Purkaa vai korjata? Hiilijalanjälkivaikutukset, elinkaarikustannukset ja ohjauskeinot -tutkimuksessa toteutetuista laskelmista, joissa vertailtiin kahta tyypillistä 2010- ja 1950-luvulla rakennettua koulua. Koko viidenkymmenen vuoden tarkastelujaksolla korkean korjausasteen sisäilmakorjauksen läpikäynyt koulurakennus oli uutta betonirakennusta vähähiilisempi. Uudisrakennuksen elinkaarikustannukset ovat korkeammat koko tarkasteluajan.
– Rakennusten hiilijalanjälkeä arvioitaessa on tärkeää ottaa huomioon aikaulottuvuus: se, että päästöjä on vähennettävä nyt. Jos uuden puurakenteisen kiinteistön hiilijalanjälki on peruskorjattua rakennusta pienempi kolmenkymmenen vuoden päästä, se ei auta torjumaan ilmastonmuutosta nyt, Huuhka painottaa