Kaikki työtapaturmat ovat torjuttavissa. Myös rakennustyömailla.
– Vaikka rakennusala voi näyttää tilastojen valossa tapaturma-alttiilta työympäristöltä, on alan turvallisuuskulttuuri kehittynyt todella hyvään suuntaan, Rakennusteollisuus RT ry:n turvallisuusasiantuntija Juha Suvanto toteaa.
Asenteet ovat muuttuneet, enää ei hyväksytä sitä, että ”rapatessa roiskuu”. Muutos on huima verrattuna esimerkiksi 1970-lukuun, jolloin tapaturmat olivat arkipäivää ja jopa kuolemaan johtaneita tapaturmia tapahtui rakennustyössä lähes viikoittain.
– Rakentaminen käy kiivaana, mutta tapaturmat eivät ole samassa suhteessa lisääntyneet. Olemme saaneet torjuntavoiton, ennen rakentamisen korkeasuhdanne johti myös jyrkkään nousuun tapaturmien määrässä, Suvanto jatkaa.
Rakennusteollisuus aloitti vuonna 2010 kymmenvuotisen ohjelman tavoitteena nolla tapaturmaa rakennusteollisuudessa vuonna 2020. Nolla tapaturmaa -ajattelu edellyttää yhteistyötä kaikkien ketjun eri osien välillä rakennuttamisesta suunnitteluun ja toteutukseen, sitoutumista tavoitteeseen yrityksen johdosta kaikkien aliurakoitsijoiden jokaiseen työntekijään.
– Kun hanke käynnistettiin, useimmat alan ihmiset uskoivat, että nolla tapaturmaa ei ole mahdollista. Vaikka nollaan ei koko rakennusalalla olla vielä päästy, paljon on saatu aikaiseksi. Meillä on valtava määrä valmistuneita työmaita, joilla ei ole tapahtunut ainoatakaan tapaturmaa, summaa Suvanto.
Rakennusalan turvallisuus on myös yksi tärkeistä vetovoimatekijöistä, kun alalle rekrytoidaan uusia tekijöitä.
Pääurakoitsija vastaa yhteisen työpaikan turvallisuudesta
Ennen rakennustyömailla toimi urakoitsijan oma työvoima ja ihmiset tunsivat toisensa. Nyt pääurakoitsijalla saattaa olla töissä vain muutama toimihenkilö ja varsinaisen työn hoitavat aliurakoitsijat.
– Jokainen työnantaja vastaa omien työntekijöidensä turvallisuudesta, mutta yhteisellä työpaikalla pääurakoitsijan vastuulla on kaikkien työntekijöiden perehdyttäminen työmaahan ja sen riskeihin sekä sen varmistaminen, että henkilön työn tekemisen edellytykset ovat kunnossa, muistuttaa Suvanto.
Myös tilaajalla on vastuunsa, sillä turvallinen rakentaminen edellyttää kaikkien osapuolten sitoutumista. Jokaisella työntekijällä on velvollisuus huolehtia työpaikalla sekä omasta että työtoverinsa turvallisuudesta. Jokaisella on oikeus turvalliseen työskentelyyn.
Oikaiseminen käy kalliiksi
Kiire ja hosuminen aiheuttavat paitsi rakennusvirheitä myös vakavia vaaratilanteita.
– Ihmettelen, miksi ihmiset haluavat ottaa riskejä, vaikka heille annetaan kaikki edellytykset tehdä töitä turvallisesti. Sillä, että vähän oikaisee, voi olla vakavat seurannaisvaikutukset ei vain tekijälle itselleen ja hänen läheisilleen vaan koko työyhteisölle, työnantajalle ja pääurakoitsijalle, Juha Suvanto painottaa.