Oletko aiemmin ajatellut, miten aamurutiineihisi vaikuttaisi se, ettei kadut tai tiet olisikaan aurattu tai valaistu? Entä jos hanasta ei tulisikaan puhdasta vettä tai vesiklosetti ei toimisikaan? Mitä jos roska-astia olisi jatkuvasti ääriään myöten täynnä tuoksuen tunkiolle?
Niinpä, harva meistä arvostaa sitä, kuinka yltäkylläinen ja turvattu elämämme täällä Suomessa nykyisin on. Yhteiskunnallisessa keskustelussa olemme hyvin huolissamme peruspalveluiden kuten terveydenhuollon toimivuudesta. Voin vakuuttaa, etteivät ne toimi suunnitellusti, jos jossakin yhteiskunnan ydintoiminnoista on häiriö.
Ydintoiminnoilla tarkoitan toimivaa kuntatekniikkaa – vesihuoltoa, sähkönjakelua, katuja ja teitä, puistoja ja viheralueita sekä jätehuoltoa. Nämä ovat suurimmalle osalle ihmisistä itsestäänselvyyksiä. Kaikkien näiden jatkuva toimivuus on elinehto nyky-yhteiskunnalle. Koska viimeksi olemme yhteiskunnassa olleet huolissamme ydintoiminnoista?
Kuntateknisten verkostojen toiminnasta vastaavat hiljaiset puurtajat. Yksinkertaistettuna meidän tärkein tehtävä on auttaa muita ihmisiä heidän arkensa sujumisessa. Ketjuun liittyy tuhansia ammattilaisia: maanmittaajia, arkkitehtejä, insinöörejä, puutarhureita, aura-auton ja jäteauton kuljettajia vain muutamia mainitakseni. Jokainen heistä on läheisessä yhteistyössä asukkaisiin ja kuuntelee heidän tarpeitaan.
Moni saattaa ajatella, että nämä yhteiskunnan ydintoiminnot ovat auringonlaskun toimialoja. Miten tiet, kadut ja vesiverkostot ovat muka kehittyneet yli satavuotta keksimisensä jälkeen?
Tällä hetkellä toimialaan vaikuttavat käytännössä kaikki megatrendit kaupungistumisesta ilmastonmuutokseen ja globalisaatiosta digitalisaatioon, kiertotaloutta ja asukkaiden osallistamista unohtamatta.
Toimivan kuntatekniikan osalta käytössä ovat jo suunnittelusta rakentamiseen muun muassa konenäkö, virtuaalinen kaupunki ja lasermittaukset. Monissa kaupungeissa on otettu käyttöön esimerkiksi kaupunkipyörät, melua vaimentavat asfaltit ja moniastiakierrätys. Kuskittomat ajoneuvotkin tarvitsevat omanlaisensa tieympäristön ja sitä valmistellaan jo vauhdilla. Meidän pitäisi osata ennakoida, millainen yhteiskuntamme on kymmenen ja jopa sadan vuoden päästä. Aika haaste, eikö?
Tiesittekö, että veronmaksajien suurin yhteinen omaisuus on juurikin edellä mainituissa ydintoiminnoissa tai että suurin osa Suomen bruttokansantuotteesta kulkee näitä pitkin? Iso osa omaisuudesta on rakennettu 1950–1970-luvuilla ja ne ovat tulossa käyttöikänsä päähän. Ihmisille tämä näkyy konkreettisesti esimerkiksi siltaremontteina. Jos näitä peruskorjauksia ei tehdä ajoissa, on niiden korjaaminen myöhemmin paljon kalliimpaa. Terveydenhoito on paljon edullisempaa kuin sairaanhoito – sama sanonta pätee tässä.
Ilman systemaattista ja suunnitelmallista omaisuudenhallintaa ja siihen perustuvaa korjausvelkaohjelmaa tämä kunnissa sijaitseva kansallisomaisuus rapistuu väistämättä käsiimme. Valitettavasti minun täytyy todeta, että omaisuudenhallinta on kokonaisuus, jossa toimialamme tarvitsee merkittävän kehitysaskeleen. Valtio on ottamassa kyseistä ja välttämätöntä askelta. Täytyy toivoa, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Toivottavasti tämä julkaisu avaa maailmaamme teille. Ilman jatkuvasti toimivaa ja kehittyvää kuntatekniikkaa ja infrastruktuuria arkenne ei sujuisi nykymallilla – saati sitten tulevaisuudessa!