Skip to main content
Etusivu » Vesitekniikka » VVY:n Osmo Seppälä: ”Vesihuoltolaitokset ovat keskiössä alan uudistumisessa”
Vesihuolto

VVY:n Osmo Seppälä: ”Vesihuoltolaitokset ovat keskiössä alan uudistumisessa”

Tiedonsiirto- ja integraatiorajapintojen puute on keskeisimpiä digitalisaatiokehitystä rajoittavia tekijöitä. Kuva: Getty Images

Maamme vesihuoltolaitokset ovat turvanneet toimivat vesihuoltopalvelut asiakkailleen hyvin myös kuluvan vuoden haasteellisessa koronapandemiatilanteessa. Pandemia on myös pakottanut laitokset pohtimaan ja edelleen kehittämään riskienhallinnan ja varautumisen järjestelyjään. Samalla on opittu lisää muun muassa digitalisaation tarjoamista mahdollisuuksista ja etätyöjärjestelyistä. Sinänsä ikävä pandemia on siis osaltaan myös saanut laitokset uudistamaan toimintaansa.

Valmistelussa oleva Kansallinen vesihuoltouudistus on tärkeä prosessi vesihuoltolaitoksille ja niiden yhteisjärjestölle Vesilaitosyhdistykselle. Uudistusta valmistellaan alan toimijoiden hyvässä yhteistyössä, joten odotukset uudistuksen onnistuneelle toteutukselle ovat korkeat ja positiiviset. Isona haasteena niin uudistukselle kuin koko toimialalle on vesihuoltolaitosten suuri lukumäärä ja etenkin pienten ja haavoittuvien laitosten suuri lukumääräinen osuus, joskin niiden piirissä oleva asukasmäärä on vähäinen. Näiden osalta tie varsinaiseen uudistumiseen vaikuttaa kiviseltä, kun nykyisen lainsäädännön ja toiminnan perusvaatimusten täyttäminenkin on monille ylivoimaista.

Vesihuoltouudistuksen yleiset tavoitteet ovat sinänsä erinomaisia. Konkreettisten tavoitteiden ja toimenpiteiden ”mitoittaminen” on vaikeata siten, että pienet laitokset kykenisivät ne täyttämään ja toisaalta isommat laitokset kokisivat ne riittävän haasteellisiksi ja motivoiviksi.

Koko alan kehittymisen kannalta riittävän kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää nykyistä rohkeampaa etunojaa ja siten myös alan rakenteellisia muutoksia. Ne tarkoittavat esimerkiksi rohkeita lainsäädännön muutoksia, vesihuoltolaitosten tähänastista voimakkaampaa yhdistymistä ja yhteistyötä, uudelleenorganisointia, vahvempaa panostamista alan koulutukseen ja TKI-toimintaan sekä nopeampaa teknologista uudistumista. Tahtotila uudistumiselle pitää löytyä vesihuoltolaitosten itsensä ohella myös niiden omistajilta, viranomaisilta ja muilta sidosryhmiltä. Uudistumisen keskeisenä tavoitteena pitää olla turvalliset ja korkealaatuiset vesihuoltopalvelut asiakkaille.

Digitalisaatio vyöryy vähitellen myös vesihuoltoalalle

Suurella osalla maamme vesihuoltolaitoksia digitalisaation hyödyntämisen ja tiedolla johtamisen taso on toistaiseksi vielä varsin matala. Vesihuoltolaitosten digitalisaation tason nostamiseksi on ensiaskeleeksi laadittu vesihuoltolaitosten yhteinen digitalisaatiostrategia. Strategia tarjoaa jo sinällään kehittämispolkuja ja toimenpideohjeita laitoksille, mutta strategiaa tulisi jatkaa konkreettisilla digitalisaation kehittämishankkeilla. Jokaisen laitoksen ei kannata käynnistää kehittämishankkeita erikseen, vaan on pyrittävä yhteisiin hankkeisiin ja yhteiskehittämiseen.

Ilmastuksen osuus on yleisesti jopa 50–70 % jätevedenpuhdistamon kokonaisenergiankulutuksesta.

Vesihuoltolaitoksilla on jo käytössään paljon erilaisia tietojärjestelmiä, mutta usein ne toimivat omissa siiloissaan eivätkä keskustele keskenään. Tiedonsiirto- ja integraatiorajapintojen puute on keskeisimpiä digitalisaatiokehitystä rajoittavia tekijöitä. Laitosten järjestelmien rajapintojen toteutusta tulisi yhteisesti edistää. Laitosten ja järjestelmätoimittajien tulisi puhaltaa yhteen hiileen digitalisaatiokehityksen nopeuttamiseksi. Digitalisaation hyödyt laitosten asiakkaille on pidettävä keskeisenä tavoitteena. Digitalisaation edistäminen vesihuoltolaitoksessa edellyttää vahvaa johdon tukea ja digitalisaatio tulisi sisällyttää vesihuoltolaitoksen liiketoimintastrategiaan.

Jätevedenpuhdistuksessa ja vesiensuojelussa uusia haasteita

Suomea on usein pidetty vesiensuojelun mallimaana ja viime vuosikymmenten saavutukset yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedenpuhdistuksessa ovat olleet erinomaisia. Tästä huolimatta EU:n vesipuitedirektiivin mukainen tavoite vesien hyvän tilan saavuttamisesta näyttää siirtyvän aina vain kaukaisempaan tulevaisuuteen. Yhdyskuntien jätevesien osalta vesistöjen ravinnekuormituksen kehitys on kuitenkin ollut hyvä jätevedenpuhdistamoiden hyvän toiminnan ansiosta. Puhdistamot toimivat yleensä selvästi ympäristöluvan määräyksiä paremmin. Vapaaehtoisin vesiensuojelusopimuksin laitoksia kannustetaan entistäkin parempaan puhdistustulokseen. Puhdistamoille tuleva kuormitus toisaalta kasvaa erityisesti kasvavissa yhdyskunnissa.

Edessä on uusia haasteita ja kiristyviä vaatimuksia jätevedenpuhdistukselle ja lietteenkäsittelylle. EU:n yhdyskuntajätevesidirektiivin uudistamista valmistellaan parhaillaan. Näköpiirissä on tulevaisuudessa vaatimuksia muun muassa erilaisten haitallisten aineiden, kuten lääkeaineiden, poistamiseksi jätevesistä. Myös tiukentuvia energiatehokkuusvaatimuksia puhdistamoille on odotettavissa. Uudet vaatimukset aiheuttavat kasvavia investointitarpeita vesihuoltolaitoksille. Toisaalta uudet puhdistustekniikat – kuten kalvotekniikka – ovat usein varsin energiaintensiivisiä, mikä puolestaan lisää vaikeusastetta energiatehokkuuden parantamiseksi.

Tällä hetkellä jäteveden ilmastus ja eri vaiheissa tapahtuvat pumppaukset ovat merkittävimpiä energiankuluttajia. Ilmastuksen osuus on yleisesti jopa 50–70 % jätevedenpuhdistamon kokonaisenergiankulutuksesta, joten energiatehokkuutta voidaan lisätä erityisesti ilmastuksen hyötysuhdetta parantamalla. Monet puhdistamot ovat jo energiaomavaraisia muun muassa jätevesilietteestä saatavan biokaasun tai jätevedestä talteen otettavan lämpöenergian ansiosta. Lietteenkäsittelyssä paineet ravinteiden nykyistäkin tehokkaammalle kierrätykselle ja talteenotolle kasvavat, tavoitteena on hyötykäyttö lannoitevalmisteina.

Bio- ja kiertotalous, uusiutuvat energiamuodot ja pyrkimys hiilineutraaliuteen ovat ajankohtaisia teemoja. Vesihuoltolaitokset tekevät jo nyt tärkeätä työtä näiden hyväksi, mutta profiilin nosto tältä osin ei olisi pahitteeksi. Vesihuoltolaitokset voivat olla tulevaisuudessa bio- ja kiertotalouden ja päästöttömyyden edelläkävijöitä.

Kirjoittaja Osmo Seppälä on Vesilaitosyhdistyksen toimitusjohtaja.

Next article